Tietokoneelle paasy on valilla varsin hankalaa. Eilen oli lahes koko valoisan ajan kestava sahkokatkos, tana aamuna irrottelin pari pikkutyttoa tietokoneelta ja jahka Tuuti ja Daba oli saatu eroon nappiksesta, tuli keskukseen pari tuolinhitsaajaa, jotka tarvitsivat sahkopistoketta de l’ordinateur. Sitten ilmaantui suomalainen Iria ovensuuhun ja esittelin paikkoja halle. Seuraavaksi olikin jo midi-ruokailu, jonka jalkeen keskus oli taynna kirjastopaivaa viettavia lapsia, jotka katsoivat tietokoneelta videotallennetta suomalaisesta koulusta.

Veerankin kanssa keskusteltiin eilen tyonteon suloisesta mahdottomuudesta taalla. Kylaily ja muu visiteeraaminen on senegalilaisille niin tarkeaa, etta koko paivan saa kulumaan mukavasti teen keittelyyn ja tuttujen tapaamiseen ja vasta illansuussa paasee kasiksi paivan toihin, jos silloinkaan.

Eilen sahkokatkoksen aikaan jarjestelimme Kaijun ja Sulkun kanssa keskuksen kirjastoa ; lajittelimme satuja ja romaaneja ja liimasimme merkkipalluroita kirjanselkamyksiin. Kirjasto instituutiona on aika vieras kasitys naille, mutta on ihana katsella, miten innolla korttelin lapset ja muu vaki ovat ottaneet kirjat omikseen ja osaksi arkipaivaansa. Havettaa silti, kun omassa kotikirjahyllyssa Suomen paassa ponottaa toimettomina tuplasti enemman luettavaa kuin Santiaban kirjastossa.

Kotiinpaluu tulee varmasti olemaan pieni kulttuurishokki minullekin. Suomalainen koulu tietokoneruudulta naytti hammentavan maltilliselta, oudon kalpeat oppilaat kanttiinijonossa kuuliaisesti porkkanaraastetta puhtaille lautasille annostelemassa. Piirtoheitin ja jokaisella taysi setti varikynia, huh mita luksusta ! (Tanaan ryhdyin porhoksi, kun ostin leivan paalle voita, hih ! En sentaan revittele liikaa elintarvikkeilla; kahvin juon mustana, ei liikaa luxia yhdelle paivalle)

Tanaan on samedi de tristesse. Ollaan porukalla kuunneltu suomalaista kansanmusiikkia ja itkeskelty keskuksessa. Elina saateltiin eilen iltakoneeseen ja tiputtelin kyynelia koko matkan lentokentalle ja takaisin. Je ne veux pas partir ! vaikka Suomeakin on ikava, bien sur. Taidan olla vahan tammonen joka-paikkaan-juurtuja.