Ajattelin jo, etta verihantakissa on siirtynyt ajasta autuaammille metsastysmaille, kun sita ei ole nakynyt viime aikoina. Aamupalaseuralaiseni makkarihiirikin on loistanut poissaolollaan. Tana aamuna ilokseni verihantakissa kiipeili reippaana puussa. Hiiresta en ole varma, silla kun ei ole mitaan erityisia spesiaalituntomerkkeja. Joku siimahantakaveri kylla majailee sisapihan puuistutusten juurella.

Perusaamupalani on lahiputiikista patonkia (150 lansi-afrikan frangia eli 1,5 mummommarkkaa) seka kulmakafeteriasta kahvetta senegalaise (50 cfa – 50 pennia). Joskus herkuttelen ostamalla bensiksen selectista jugurttia ja tuoremehua, pari kertaa jopa jaateloa – ne tosin ovat tuontikamaa ja paikallisittain kalliita ; niista saa pulittaa noin tuhat frangia (10 markkaa) ja jos jaden kanssa erehtyy kavelemaan kadulla, kylla hammastelijaa riittaa : «ostit sitten tonnin jaatelon ». Paivan varsinaista ateriaa « midia » ei syoda nimensa mukaisesti puoliltapaivin, vaan vasta kolmen-neljan maissa, jolloin maha jo kurnii lohduttomasti. Se on yleensa riisia ja kalaa eli tsebutsenia tai jotain muuta kansallisruokaa . Toinen ateria on kasin-ysin pintaan iltasella ; joskus se on spagettia, joskus taas munakasta, joskus jugurttia tai vaikkapa lettuja. Siina peruspaivarytmi. Ei sita paljoa muuta tule paivan mittaan syotya. Mutta maha toimii mainiosti ja on reipas ja hyva olo.

Nyt rannalle!