Mahtavampi homma oli tanaan tanssin opettaminen. Lyseolaiset lahtivat liikkeelle muikein mielin ja varsinkin illan teatteritreenaajat nappasivat nopeasti ja riehakkaasti koreografian. Muuten niin vaitonaiset ja syrjaanvetaytyvammat tytot hyppivat ja kiljuivat ja intoutuivat improvisoimaan tanssisarjaani ja erityisesti kaikki lantiokeikuttelut otettiin antaumuksella kayttoon (taalla tulee valilla varsin takapuolitietoinen olo, oi miksi eurooppalainen rotuni on niin lantiosta lattana ja levaperainen).
Olen yrittanyt yli viikon saada kiinni tanssiopettajaani, tama kun ei vastaa viesteihin, eika ollut kotonaankaan, kun kavimme Alin kanssa etsimassa. Tanaan onneksi juttelin hanen kanssatreenajansa kera ja sovin tunnin huomiseksi! Jee!<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Eilen kylailin antaumuksella muun muassa Faman bisnesmiesvuokralaisen tykona seka Alimanin kototalossa – kaikki kampaajattaren veljet kavivat vuorotellen esittaytymassa ja kysymassa, olenko naimisissa. Lopulta senegalilaista perinnetaistelua harrastava Cher esitteli nyrkkeilijantaitojaan Alimanin pienessa, mutta viihtyisassa huoneessa, kunnes taman vaimo tuli hakemaan taman pois jokseensakin happaman nakoisena.

Sidibe valeli itsensa asken parfyymilla ja lahti lentokentalle Veeraa vastaan paasta varpaisiin afrikkalaiseen asuun sonnustautuneena. Tanaan toivotettiin Kaiju tervetulleeksi, huomenna sitten Veera. Senegal nexna – gi-trauratsa-gin-gin!

Oma fiilikseni on aika kontrastinen naiden muiden tunnelmiin. Oli nimittain aikas kylma paiva ja kaikki ovat laahustaneet keskuksessa varsin jaykin jaloin ja ankein, jopa ajoittain akaisin mielin. Ei auta muu kuin tanssia kylmyys pois.

Huomenna juhlakatsauksemme seuraava osa; pikku-Babacarin haat (keraa koko sarja; tahan mennessa tsekkauslistalle ovat paasseet jo ristiaiset, haat, hautajaiset seka Mekasta saapuminen).

Naka besbi ja bonne nuit!