Ristiaisia juhlittiinkin sitten pitkaan ja hartaasti. Aamukasilta kiiruhdettiin hienoon villaan, jossa ei ollut viela juuri ketaan. Laaxin maiskuttelun yhteydessa muistin kysaista, etta missas se vauva on ja onko silla jo nimikin, kun olkkarissa lohosi vain miehia katsomassa urheilua (perusmeininki). Pojat eivat edelleenkaan muistaneet, kummasta sukupuolesta oli kyse, eika nimikaan luonnollisesti palautunut mieleen, joten hipsutin naisten puolelle. Pienenpieni viikon vanha tyttovauveli oli saanut nimekseen Antta. Tutustuin vauvan tatikaimaan eli niinikaan Anttaan ja tanssimme makuuhuoneessa taman reissun ekan kokovartalopeilin edessa. Antan poikaystava vaikuttaa Espanjassa, jonne hankin haluaisi muuttaa jonain paivana. Euroopan maista han osasi mainita vain Espanjan ja Belgian, jossa hanen isoveljensa asuu.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Jossain vaiheessa naiset taas katosivat paikalta ja palasivat joitakin tunteja myohemmin aivan hammentavan yyberlaittautuneina, nerna! Pienen kiharapaa-Antan aiti oli vasta 18-vuotias ja han nousi taksista upeassa pinkissa muotiluomuksessa, monilukuisissa koruissa ja kulmakarvat ylittavassa maskissaan. Ja mimmi oli vasta viikko sitten synnyttanyt! Naiset rummuttivat astioita ja tanssivat jonossa pihalla ja ympari taloa kaikissa kerroksissa viehkona ja kova-aanisena laumana (miesten huomiota oli vaikea saada, koska yltiomielenkiintoinen kansallisurheilu levittaytyi tollottimesta pyjamankaltaisiin juhlatamineisiin sonnustautuneiden sankareiden lasittuneiden silmien eteen). Vauvelia ei aamun jalkeen paikalla paljoa nahty – juhlan keskiossa oli nuori aiti ja juhliminen itse. Pihalla oli valtavat kaiuttimet ja pari-kolme telttakatosta ynna lukuisa joukko vuokrattuja muovituoleja, joilla istuskeli noin sata juhlijaa.  Lisaksi monikerroksisessa villassa oli sisalla vahintaan toinen mokoma populaa, ellei enemmankin.

Jossain vaiheessa tuolit jarjestettiin rinkiin ja keskelle improvisoitiin tanssit. Minakin kavin siella vahan pyorahtamassa, se kun aina niin riemastuttaa tata kansakuntaa. Pihan reunalla lepasi kokonainen lehmanpaa kallellaan karpaspilven keskella. Miksi lie siihen jatetty... Illan hamartyessa taksikyyti Santiabaan maittoi mukavasti. Eka vuorokausi letutettuna (wolofiksi letit ovat lettuja) on kunnialla suoritettu.

Tama tati taitaa lentaa nyt kohti yopuuta. Oli nimittain sevverta vaiherikas paiva taasen taalla Ahrikan ihmemaassa!