Aamupaivalla kaytiin ostamassa Elinalle kelpo djembe. Pehmusteiden hankkiminen rummulle lentoa varten oli vaikeampaa; pojat eivat millaan tahtoneet uskoa, etta tavaroita heitellaan varsin railakkaasti ja surutta ruumaan. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Nokkimisjarjestys piirtyy taalla selkeana. Mita vanhempi poika/ mies, sita enemman voi istuskella leveasti takakenossa ja kaskyttaa nuorempiaan. Pikkulapset juoksevat asioilla kolikoiden kera; lahes joka korttelin kulmalta loytyy pieni putiikki, jonka rautaristikoiden takana hamarissa myydaan elintarvikkeita erilaisissa nyssakoissa ja pussukoissa. Esimerkiksi nescafeeta saa teelusikoittain irtopusseissa, niinikaan vaikkapa sokeria ja pesuainetta omina kerta-annoksinaan. Sokeria kuluu jarkyttavia maaria teehen ja kahviin, niita kaadetaan mukitolkulla yhteen vaivaiseen pannulliseen; kaiken lisaksi nama taalla yrittavat valttaa sokeria, koska se pahentaa kuulemma ihonalaisten loiselioiden kasvua... en ehka halua kuulla tarkempia yksityiskohtia niista... Kahvi on tosiaan joko cafe toubaa tienvarresta tai sitten murukahvia veteen sekoitettuna (pikakahvia kutsutaan nescafeeksi, lansimaista teeta liptoniksi ja pesuainetta omoksi, oli todellinen merkki sitten mika hyvansa). Kahvinkeittimen porinaa on toisinaan ikava!

Olen joutunut kuuntelemaan pienimuotoisia palopuheita moniavioisuuden puolesta, tietysti miehilta – naiset eivat ole jarjestelmaa juurikaan kehuneet. Asenteet ovat syvalla ja tiukassa. Keskustelu aiheesta alkaa aina esitelmalla miesten vahyydesta ja populaation pienenemisen uhasta. Seuraavaksi manaillaan naisten emansipaatiota ja lansimaista muka-tasa-arvoa. Jossain vaiheessa juttu heitetaan laskiksi ja kaikki alkavat vitsailla, minkalaisten eri kansallisuuksien ja luonnetyyppien vaimo-ja lapsikokoelmaa kukin haluaisi kaitsea. Lopuksi kaikessa ystavyydessa puistellaan paata ja todetaan, etta lansimaisten on niin vaikea hyvaksya kirkasta totuutta. Dammassonn!

Elinan vimppa ilta Senegalin auringon alla edessa... Mina viela fiilistelen muutaman extrapaivan ennen kuin palaan pitkahihaisten pariin kauas finulandiaan. Netista loytyi kuva lumiukkojen mielenosoituksesta ja se hammensi kaikkia; tuoko tosiaan lunta?

Valilla taalla ikavoidaan yhdessa tuumin aikatauluja, organisointia, puhtautta ja sivistysta, toisaalta olen onnistunut mainiosti vieroittamaan itseni vessapaperista, lampimasta vedesta, paahtoleivasta ja valipaloista... Paiva kerrallaan elellaan ja mita koyhempi ihminen, sita enemman pitaa nauraa, koska kaik on rajallista, opetti Aliou tassa paivana muutamana.

“Gal guagui rebi, gal guagui rebi

Eleuk soubatele danouye déme Sénégal »