Muutama sananen aamutuimaan kunniaksi. Kaikki nukkuvat, Elina lahti banaaniostoksille. Haihin ei taida olla viela kiire. Herra sulhanenkin istuskeli asken viela kafeteriassa, tosin varsin jannittyneissa tunnelmissa.

Eilen keskuksessa kavi kylma puhuri. Nama taalla kietoivat kaulaliinoja ja lisapeitteita ymparilleen. Minulla oli itsepintaisesti sandaalit jalanjatkeiksi kasvaneina. Babsku vaitti, etta kerran tai kaksi Senegalissa on satanut lunta. Enpa ottanut todesta. Muutenkin meita vedellaan valilla nenasta. Toissapaivana pesin sisapihalla hampaita, kun iso B huikkasi, etta lahdetaan lentokentalle Kaijua vastaan. Sulkku siella jo odottelisi, ja tama tarvitsisi taustatukea, jos vaikka sattuisi pyortymaan. Ajattelin, etta mika ettei ja kipaisin vaihtamassa vaatteet ja hakemassa Elinan. Jostain syysta se oli mittaamattoman hupaisaa kaikkien mielesta, jopa niin hauskaa, etta Babsku soitti Sulkulle, josko voisimme oikeasti menna lentokentalle hanta jeesaamaan. Olisin kylla lahtenyt sinne mieluusti. Oma maahantulo kun tuntui niin kaoottiselta. Kun pakaasit oli saatu linjastosta ja maahantulopaperit taytetty pariin-kolmeen kertaan, vastaanotto lentokentan ulkopuolella oli yhta sirkusta. Taxit toottailivat, arviolta sata ihmista huusi ja kiljui erilaisten « tervetuloa »-lappujen kanssa, veteli hihasta ja laukunsyrjasta. Heikohkolla hamaranaollani siina sitten pimeassa yritin tihrustaa, missa onkaan juuri se oikea luottokaveri. Lopulta bongasin « taf taf »-projektin pahvikyltin seka Babskun ja Doudoun. Joku kolmas kaveri kantoi laukkuani ja pyysi rahaa siita hyvasta. Meni hetki aikaa tajuta, ettei tama kuulunut samaan poppooseen Santiaba-jengin kanssa.

Olen ihan hulluna paikallisiin vareihin ja kangaskuoseihin. Toinen toistaan ihanampia kankaita roikkuu markkinoiden pikkukojuissa, 6 metria kangasta maksaa noin 35 markkaa (« huokaus »). Eilen yksi kangaskauppias tiedusteli, olemmeko ranskalaisia tai mahdollisesti hollantilaisia. Kun sanoin, etta Suomesta sita tullaan, han tokaisi : « ai Suomesta ? No sittenhan te puhutte wolofia ! » Ilmeisesti keskuksen aikaisemmat suomalaisvoimat ovat kunnostautuneet kielentaitajina. Hyva te !

Kulttuurishokki patee puolin ja toisin. Ne muutamat taalta, jotka ovat kayneet Suomessa tai muualla Euroopassa, ovat olleet jarkyttyneita siita jarjestyksesta, joka siella vallitsee. Sulkku sanoi, etta han muun muassa ihmetteli tiukkaa saannostoa ja viivoja kaduilla ; tassa kavelevat ihmiset, tassa polkupyorat, tuolla ajavat autot. Kaikki tuntui putipuhtaalta ja uudelta, eika ketaan nakynyt missaan. Suomen kaupungit ovat autioita taalla kasvaneelle. Eilen minulta kysyttiin, onko Helsinki vahan kuin Dakar. Taalla olevat tuntevat paljon turkulaisia, joten he vertasivat Turkua Senegalin entiseen paakaupunkiin Saint Louisiin. « Turussa on varmasti kaunista, siella on meri ja vanhoja rakennuksia. Helsingissa on varmaan todella likaista ja paljon autoja, vahan kuin Dakarissa ». Kaiju vakuutti, etta Helsinki ja koko Suomi on « très très propre » ja yritin kertoa, etta kylla siellakin on meri ja muutenkin mukavaa.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />