« Eilinen postaus, joka ei paatynyt nahtavaksi ajallaan johtuen muun muassa aamuisista sahkokatkoksista ynna muista asianhaaroista, kuten Alioun majoittumisesta tietokonehuoneeseen, koska hanen kammarissaan oli todella sedd elikkas kylmaa »

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Eilen illalla (eli torstaina) oli « avoimet juhlailtamat » teatteritreeneissa. Juhliksi niita ei saanut etukateen kutsua, koska silloin paikalla olisi ollut koko Dakar odottamassa notkuvia ruokapoytia sun muuta kystakyllaa. Ilokseni paikalle ilmaantui innostunut sakki nuorisoa, ja vielapa kohtalaisen ajoissa (aloitimme tunnin myohassa). Uskomattoman nopeita ovat nappaamaan, mutta eipa ole ihmekaan, kun tanssi on taalla lahes kansallisurheilua ja jo kolmivuotiaat keikuttavat lantiota kaduilla. Tyttojen tanssipanostus oli huipussa ja pojatkin ottivat hommat tosissaan. Tanaan on viimeinen treenauspaiva naiden kanssa. Ihan ikava iski eilen, kun katselin sivusta, miten he toistivat liikemuistiinsa materiaaliani. Yksi tytoista, Rokhaya, tuli halaamaan ja sanoi, etta emme saa lahtea, koska han haluaa tanssia koko kasetin (!) alusta loppuun. Etta hanelle tulee ikava. Niin meillekin !

Viikko viela reissua jaljella ja nyt on jo haikeat fiilikset. Kovasti nama houkuttelevat paluulentolipun pidentamista… onhan se mahdollista, mutta katsellaan nyt.

 

Torstaisista haista ei saatu juhlina talla kertaa paljonkaan irti. Menimme eilen kello yhden maissa muutaman korttelin paahan istuskelemaan kadulle muovituoleille uutuushittien pauhatessa kaiuttimista. Paikalla oli kuusihenkisen seurueemme lisaksi vain joitakuita muita. Herra sulhanen itse hiihteli verkkareissaan talosta toiseen. Rupesi huvittamaan ; onko meita taas vedetty nenasta, olisiko kyseessa mahdollisesti joku muu tilaisuus? Babsku kylla sanoi, etta tallaista on haissa : etta eipa niissa juur tapahdu. Tradition kaanteista en nyt kaikkea muista, mutta ilmeisesti ensin juhlitaan sulhon tykona omalla porukalla, sitten miehet menevat moskeijaan, jossa on haaseremonia (tosin morsian ei osallistu siihen, vaan hanta edustaa sukulaismies, voihan tylsyys), jonka jalkeen miehet lahtevat porukalla morsiamen kotiin pyytamaan taman katta. Jossain vaiheessa pariskunta vetaytyy kahden kesken hunnutettuina uuteen kotiinsa syomaan laaxia (puurojugurttia)… Joku tytto meille esiteltiin morsiamena, mutta hetken paasta selvisi, etta sekin oli vain vitsi. Kaiju totesi, etta ilmeisesti pikku-Babacarkaan ei ollut sulhasmies, vaan joku aivan muu meille tuntematon bubuherra. Vaikea siina sitten onnitella ketaan, kun ei tieda kenen juhlissa on ! Tokaisin viela jossain vaiheessa pikku-Babacarille, etta eipa nama sitten olleetkaan teikalaisen pirskeet ja han myonsi. Jossain vaiheessa poijaat lahtivat moskeijaan ja meidan osalta juhlinta (joka koostui talla kertaa muovituoleilla ja sohvalla istumisesta ja television saippuasarjan tuijottamisesta seka maittavasta riisiliha-ateriasta) loppui lyhyeen. Myohemmin hammennysprosentti viela hiukan kohosi, kun saimme kuulla, etta pippalot olivat kuin olivatkin pikku-Babacarin (joka ei ilmeisesti osaa ranskaa niin paljon, etta olisi ymmartanyt, mita hanelta kysyin). Eipa naista ota selvaa !

 

Tommi kyseli, missakohan meidan liukurit koto-Suomessa lienevat. Taalta kasin tuntuu varsin kaukaiselta ajatus pulkkamaesta! Samoin iltiksen nettisivujen otsikot huvittivat meita; « talvi-iho kuntoon » ; « pakkasta paennut murtautui elokuvateatteriin » ja « tankkeri sai pohjakosketuksen Suomenlahdella » Miten ne tuntuvatkaan kuin toisesta maailmasta repaistyilta ! Taalla on pressanvaalit meneillaan ; muistaakseni 25. paiva aanestellaan ja debattia kaydaan kiihkeasti niin taksikuskien sun muiden kadunmiesten kanssa. Nykyinen resitentti on ollut puikoissa vuodesta 2000 ja suppean haastattelukierroksen perusteella osa tuttavista pitaisi hanet mielellaan edelleen vallan ytimessa, osa taas haluaisi kiihkeasti virkistavaa, vallankumouksellista tuulahdusta senupolitiikkaan.